Pakittaa en ajatellut takaisin kotisatamaan vaan onneksi on myötätuuli ja purjeet. Paikka vaan sattui olemaan mahdollisimman hankala lukuisten karien suhteen, mutta siitä selvittiin. Seuraava ongelma muodostuisi siitä, miten laituriin tultaisiin ilman toimivaa konetta? Vene pitäisi hinata viimeinen 100 m allonmurtajan sisään omaan laituripaikkaan. Oli aika turvautua Trossin apuun.
Niin meripelastus saapui hetken kuluttua ja otti veneen kylkikiinnitykseen. Tiukassa halauksessa turvallisesti omaan laituriin kiinni. Olipa jälleen ikimuistoinen päivä.
Seuraavat viikot meni miettiessä vaihtoehtoja mistä uusi moottori tai vaihto-osana käytetty merivaihde, joka kävisi 39 v vanhan Yanmarin kanssa varmasti yhteen. Moottorin mallitiedot olivat kuluneet pois vuosikymmenien saatossa ja vaihtoehtoja tuon ikäisellä moottorilla oli mallin alaversioilla kymmenkunta.
Kytkimeen saisi uudet levyt, mutta en löydä mistään tekijää joka ottaisi homman. Ystävä lupasi auttaa vaihtotyössä, mutta aloin empimään kannattaisiko sellaiseen hommaan alkaa ulkosalla talvea vastaan, kun kumpikaan ei ole sellaista aiemmin tehnyt. Toisaalta mietin, että olisiko mielekästä alkaa korjaamaan 39 vuotta vanhaa moottoria? Varmaa olisi ainoastaa se, että se hajoaa jostain muusta paikasta seuraavaksi.
Oli aika nostaa vene talviteloille. Säilytyspaikka oli noin tunnin matkan päässä ja veneessä ei ole toimivaa moottoria. Niinpä vaihtoehdot ovat lähinnä hinata vene talvisäilytyspaikkaan nostoa varten. Lokakuu oli jo pitkällä ja tietysti hinauspäivän aamuksi sattui myrsky ja räntäsade. Oli elämäni merimatka tulla hinaajan perässä 20 metrisen köyden päässä 17 m/s puuskaisessa tuulessa, mutta perille päästiin kuin ihmeen kaupalla. Kävi vielä sellainen onnen kantamoinen, että joutilas nostoauto sattui odottamaan laiturilla valmiina, joten masto alas ja vene pukille. Poika jäi pesemään pohjaa ja minulta tippui iso paino hartijoilta veneen kanssa. Nyt olisi loppu talvi aikaa miettiä vaihtoehtoja moottorin suhteen.
Capt. Simma
Saneltu muttei oikoluettu.